Perjantaina 13.10.2023

Digitaalinen todellisuus minulle!

“Suomalainen opettaja ei harmittele ammatinvalintaansa. OECD:n TALIS 2013 -tutkimuksen tulosten mukaan hän valitsisi uudelleen opettajan ammatin, mikäli tällainen valintatilanne tulisi eteen.” (Cantell – Kallioniemi (toim.) 2016: Kansankynttilä keinulaudalla).

Tämä oli suomalaisten koulujen kirkasta todellisuutta vuonna 2016. PISA-tutkimusten hiljalleen laskevat tulokset olivat herätelleet julkista keskustelua oppimistulosten laskusta. Koulutusleikkaukset puhututtivat alan ihmisiä, mutta julkisessa keskustelussa diskurssin teesinä oli edelleen maailman paras peruskoulu.

Koronavuodet (2020 – 2022) puhkaisivat mielestäni tämän kuplan. Opettajia vaadittiin digitalisoimaan opettajuutensa yhden viikonlopun aikana. Koulutuksen tasa-arvoisuus eriytyi ja paljasti opettajien digipedagogiikan tasoerot. Suomalaiset opettajat selvisivät haasteesta kuitenkin varsin hyvin. Etäopetuksen todettiin haastavan oppijoita, mutta toisaalta tavoittavan niitä oppilaita, joille lähiopetus oli syystä tai toisesta ollut haastavaa (Mäkelä – Mehtälä 2020). Siinä missä suomalainen opettaja sukkuloi digitaalisesta alustasta toiseen hänen keskieurooppalainen kansankynttiläkollegansa pyöräili monistenippujen kera kodista kotiin. Selvisimme ammattikuntana kansainvälisissä vertailuissa hyvin, mutta tästä oli maksettava hinta. Yhä useampi opettaja uupui. Iltoina ja viikonloppuina tehty digiloikka sekä jatkuva etä-lähi-hybridi-sirkus uuvutti tunnollisia opettajia.

Vuonna 2023 yhä useampi opettaja harmittelee ammatinvalintaansa. FT Katariina Räsänen toteaa tuoreessa väitöskirjassaan Minä junnaan paikallani: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen (Räsänen 2023): ”Opetusalan työ- ja osaamisvaatimukset ovat monipuolistuneet, mikä edellyttää perinteisen opettajan työnkuvan päivittymistä.” Räsäsen tutkimuksen mukaan joka toinen opettaja harkitsee alanvaihtoa.

Myös minulle itselleni koronavuodet olivat vedenjakaja. Ennen korona-aikaa opetukseni oli hyvin perinteistä äidinkielen opetusta, jonka keskiössä olivat klassikkokirjallisuus ja konseptipaperi. Korona-aika pakotti uudistamaan omia näkemyksiäni siitä, mitä ovat äidinkielen opetuksen toimivat opetusmenetelmät. Minulla oli nuorehkona opettajana melko hyvät digitaidot, mutta silti melko perinteinen käsitys opetuksen toteuttamisesta.

Ensiksi pakon sanelemana ja myöhemmin oman kiinnostuksen siivittämänä olen tuonut opettajuuteeni lisään digitaalisuutta. En pidä itsenäni virtuoosimaisena digiopettana, enkä toimi kouluni digitutorina, mutta minulla on halu oppia lisää ja kehittää omaa opettajuuttani. Tähän liittyy myös yllä mainitsemani Räsäsen väitöskirja: myös minä uuvuin ja jäin sairaslomalle, jonka jälkimainingeissa olen jo pitkään pohtinut omaa ammatillista tulevaisuuttani.

Ennen koronavuosia digitaalinen todellisuuteen rajoittui lähinnä sosiaaliseen mediaan, verkkolehtiin sekä Microsoftin tarjoamiin palveluihin. Tästä digitaalinen mentaalikarttani on monipuolistunut:

Jos jäsennän mentaalikarttaani digiteknologian kolmijaon mukaisesti, tiedonkäsittelyn ja tiedonrakentumisen taitoni liittyvät opettamiseen ja omiin opintoihini. Eniten käytän Microsoft Officen sovelluksia. Näiden lisäksi tarvitsen viestinnän opinnoissani esimerkiksi Moodlea, Sisua, Korppia sekä eri sähköposteja. Oppilaideni tiedonrakentumisessa ohjaan heitä käyttämään SanomaPron Kampuksen tarjoamia palveluita, kuten Kampusta ja Bingeliä. Osa lukiolaisteni oppimateriaaleista löytyy ÄLY:stä.

Taiteellisia ja visuaalisia taitojani kartutan hyödyntämällä esimerkiksi Canvaa, jolla tein myös mentaalikarttani. Käytän ahkerasti Instagramia, jolla muokkaan omia kuviani. Olen tutustunut myös tekoälyn tarjoamiin kuvanmuokkaus- ja luontotyökaluihin, kuten Dell ja ChatGPT.

Teknologian ja muotoilun taidot liittyvät omalta osaltani vielä siihen, että osaan käyttää päivittäin useita sovelluksia ja verkkopalveluita.

Digiteknologian viihdehyödyntämisessä oman elämäni keskiössä ovat Metan tarjoamat palvelut, kuten Facebook, Instagram ja Whatsapp. Kuuntelen työmatkoillani Spotifya, Podmen podcasteja tai Storytelin äänikirjoja. Iltaisin katselen mielelläni sarjoja erilaisista suoratoistopalveluista. Oma digitaalinen paheeni on Subwey Surfersin pelaaminen.

 Digitaalinen todellisuuteni laajenee vähitellen ja mentaalikarttani saa päälleen yhä uusia maa-alueita. Ehkä minusta tulee, kuten teoksessa Kansankynttilä keinulaudalla ehdotetaan, elinikäisen oppimisen innostuksen esikuva, kansankynttilä 2.0.

Lähteet:

Cantell – Kallioniemi (toim.). Kansankynttilä keinulaudalla. PS-kustannus. 2016.

Mäkelä, T., Mehtälä, S., Clements, K., & Seppä, J. (2020). Schools Went Online Over One Weekend: Opportunities and Challenges for Online Education Related to the COVID-19 Crisis.

Räsänen Katariina 2023 (väitöskirja). Minä junnaan paikallani: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen.