FYYSISET JA DIGITAALISET OPPIMISYMPÄRISTÖT KOULUSSANI

”Tulevaisuuden koulussa opitaan kaikkialla, yhdessä ja luovasti – elämää varten.” (Kangas etc. 2016.)

Kangas etc. tuo toistuvasti teoksessaan Kansankynttilä keinulaudalla (2016) esille, että nykyisiä oppimisympäristöjä tulee monipuolistaa ja kehittää oppimisen kaikkiallisuus huomioiden. Tämä on kaunis ajatus. Sinällään olen oppivan opettajuuden koulukulttuurin kehittämisen kannalla, mutta viime vuosina rakennetut ”tulevaisuuden koulut” avoimine oppimisympäristöineen eivät ole käytännössä vakuuttaneet minua tai tutkimusten mukaan juuri muitakaan opettajia.

Joskus ainakin itsestäni tuntuu, että arkkitehdit unohtavat käyttäjien olevan lapsia: äänekkäitä ja usein mutaisia pieniä taiteilijoita. Pinnat ovat valkeita ja tilat isoja ja avoimia juurikaan huomioimatta käyttäjiensä ominaisuuksia ja opettajakunnan tarpeita.

Lähde: Facebook: Puotila-seura (havainnekuva)

Oma oppilaitokseni ei ole kuitenkaan moderni kouluympäristö, vaan samassa osoitteessa (Bulevardi 18) on sijainnut koulu jo 1800-luvulta lähtien. Oppimisympäristö pienine luokkahuoneineen kattokruunuineen ja kakluuniuuneineen on vähintäänkin perinteinen – ehkä jopa ylellinen. Vanha ja suojeltu rakennus on toki tehnyt sen, että esimerkiksi muutostöiden tekeminen on vaikeaa: seinät on pidettävä samoilla paikoilla, joilla ne ovat olleet 150 vuotta. Kasvavana kouluna tarvitsisimme enemmän luokkatiloja, mutta koulun ikä asettaa kasvullemme raamit.

Helsingin eurooppalaisen koulun portaikko. Kuva: Elina Hyppänen (oma)

Vanha koulurakennus kätkee sisäänsä n. 330 oppilasta ja n. 70 henkilökunnan jäsentä. Koulussa on oppilaita 3-vuotiaista lapsista 18-vuotiaisiin lukiolaisiin saakka. Sekä oppilaita että henkilökunnan jäseniä on lähes kaikista EU:n jäsenvaltioista. Osa opetusryhmistä on hyvin pieniä viiden oppilaan ryhmistä aina 30 oppilaan ryhmiin saakka. Yksi koulun luokkatiloista on puupenkkeineen säilytetty alkuperäisessä 1800-luvun asussaan.

”Opetuksessa tulee rohkeasti kokeilla kehittää ja ottaa käyttöön erilaisia rajoja ylittäviä pedagogisia käytänteitä.” (Kangas etc. 2016.) Kouluni sijainti Helsingin keskustassa on mahdollistanut sen, että käytän omassa opetuksessani säännöllisesti oppimistiloina esimerkiksi Rikhardinkadun kirjastoa ja Oodia. Pidän vieraan kielen oppitunteja kahviloissa. Vierailemme säännöllisesti Helsingin museoissa sekä teattereissa. Meillä on ollut myös ilo vastaanottaa säännöllisesti vierailijoita; näin saamme sidottua koulumme opetusta yhteiskuntaan (Kangas etc. 2016).

Kouluni digitaalisen oppimisympäristön keskiössä ovat Microsoftin tarjoamat ohjelmat, kuten Teams ja Outlook. Lisäksi hyödynnämme kommunikaation saralla Wilmaa. Yleensä oppilaat ovat yhteydessä opettajiinsa Teamin chatin avulla. Olemme luoneet Teamsiin oppiainekohtaiset ryhmät, joiden sisälle lataamme kaikki digitaaliset opetusmateriaalimme. Jokainen opettaja hyödyntää lisäksi muita digitaalisia ohjelmia, laitteita ja sovelluksia oman kiinnostuksensa ja oppiaineensa sisältöjen puitteissa.

Blikstein kuvasi teoksessaan Computionally Enhanced toolkits for children: Historical review and a framework for future design (2015) mallia, jonka avulla opettaja voi suunnitella omaa digiopetustaan. Mallin ensimmäinen kohta oli selvittää, mikä abstraktiotaso opiskelijoille esitetään ja millaista vuorovaikutusta tehtävä mahdollistaa? Toisessa kohdassa opettaja hahmottaa yhteydet suunnitelman ja tehtävälle asetettujen oppimistavoitteiden välillä. Kolmannessa kohdassa opettaja selvittää, kuinka tehtävä työskentelymuotoineen on osana oppilaiden kehityskaarta. Pidin mallinnuksen suunnitelmallisuudesta ja pidän digiopetuksen raamittamista sekä huolellista suunnittelua tärkeänä: ei digiä vain digin vuoksi.

 Omassa koulussani opettajat tekevät vaihtelevasti töitä digitaalisten työkalujen parissa. Kaikilla yläkoulu-lukion oppilailla on käytettävissään läppärit. Lisäksi lähes kaikissa luokissa on uudet älytaulut. Tabletit ovat käytössä enimmäkseen alakoulun puolella. Oppimisympäristöt muodostuvat opettajan omien intressien mukaan, eikä koulu ole linjannut minkään tietyn ohjelman käytöstä, toisaalta mitään ei ole tietääkseni myöskään rajattu ulkopuolelle. Näiden lisäksi oppilaat hyödyntävät omia puhelimiaan ja esimerkiksi kielten opetuksessa hyödynnämme erilaisia sovelluksia.

LÄHTEET

Blikstein, P. (2015) Computationally enhanced toolkits for children: historical review and a

framework for future design. Foundations and Trends in Human-Computer Interaction, 1(9), 1–68. 

 Kangas, M., Kopisto, K., & Krokfors, L. (2016). Tulevaisuuden koulussa opitaan kaikkialla,

yhdessä ja luovasti – elämää varten. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi

(toim.), Kansankynttilä keinulaudalla (s. 77–94). Jyväskylä: PS-kustannus.