Virtual learning voyages

Sananen opettajan työhyvinvoinnista (luennosta 8.11.2023)

Keskiviikkona 8.11. pidettiin valtakunnallisen DigiErko-verkoston verkostotapaaminen, jonka aiheena oli opettajien työhyvinvointi.

Tapaamisessa oli puhumassa Katariina Räsänen, joka on väitellyt opettajien työuupumuksesta syksyllä 2023. Verkostotapaamisen materiaalin pohjana toimi Räsäsen väitöskirja: ”Minä junnaan paikallani.” – Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen.

Väitöskirjassaan Räsänen tarkasteli opettajan alanvaihdon harkintaa sekä sille annettujen syiden yhteyttä opettajan kokemaan työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen. Räsäsen mukaan opettajat pohtivat yhä tietoisemmin työn mielekkyyttä sekä mahdollista alanvaihtoa.

Räsäsen tutkimuksen tuloksista ilmeni syitä alanvaihdon harkintaan: työstä etääntyminen, perusopetusjärjestelmään liittyvät syyt ja työn kuormittavuus.

Työstä etääntyminen on mielestäni kiinnostava syy. Opettajan työ on hyvin paineista: työtä pitäisi kärsivällisesti jaksaa ja itseään kehittää ja kouluttaa. Kutsumustyö. Pitkät lomat eivät lohduta, jos työn merkityksellisyys on kateissa. Ja toisaalta: myös opettajalla pitäisi olla oikeus tehdä opettajuutta vain töissä ja rakentaa omaan minuuteen liittyvä identiteetti muiden asioiden ja arvojen ympärille.

Työn kuormittavuus liittyy myös paineisuuteen. Paineita muutokseen ja suoriutumiseen annetaan useasta suunnasta: oppilailta ja heidän vanhemmiltaan, esimiehiltä, kollegoilta, kouluvirastosta, yhteiskunnasta sekä julkisesta keskustelusta. On kummallista tehdä työtä, jota iso joukko ihmisiä kommentoi sosiaalisessa mediassa esittäen olevansa opetusalan ammattilaisia; onhan kommentoijalla kuitenkin 15 vuoden kokemus koulumaailmasta oppilaana ja monenmoisia mukavia muistoja siitä, kuinka kyläkoulun Ritva-ope kyllä sai pojat kuriin karttakepin avula. O tempora, o mores.

Opettajat ovat usein tunnollisia suorittajia. Opettajankoulutuksen ihanteet eivät välttämättä kohtaa luokkahuoneessa ikioman ryhmän kanssa taituroivan open arkea. Muistan, kuinka opeharjoittelussa ohjaajani pöyristyneenä antoi palautetta, kuinka en saa pitää tunnilla vesipulloa pöydälläni: se ei anna ammattitaitoista kuvaa opettajattaresta! Olen usein miettinyt tätä jälkikäteen istuessani pulpetilla oppilaiden keskellä teemuki kädessäni kysellen kuulumisia ja kerraten romantiikan tyylipiirteitä. Uskon, että monesta olisin säästynyt, jos opettajankoulutuksessa olisi tähdennetty omaa persoonallista tapaa tehdä työtä sekä kädestä pitäen neuvottu ja kannustettu työn rajaamiseen.

Laita ensin pelastusliivit itselle, sitten voit auttaa muita. Räsäsen tutkimuksen mukaan sekä hyvinvoinnilla että pahoinvoinnilla on tapana kumuloitua työyhteisössä. Rajaamalla omaa työaikaa ja -määrää sekä huolehtimalla omasta palautumisesta tulee hoitaneeksi samalla koko työyhteisön hyvinvointia. Räsänen kertoi luennollaan, kuinka hyvinvoinnin kannalta keskeisimpiä ovat ”mikroteot”. Itselleni sellaisia voisivat olla rauhassa juotu tee ulos katsellen. Ulkona käyminen aurinkoisena päivänä. Kollegan kuunteleminen ja oman työskentelyn keskeyttäminen siksi ajaksi kuin toinen puhuu. Rentouttavan musiikin kuuntelu esseiden tarkastamisen lomassa. Työpaikan ulkopuolella syöty lounas. Ja ehkä kaikkein merkittävimmin: ajoissa kotiin lähteminen.

Mitkä sitten Räsäsen mukaan ovat opettajia työuupumukselta suojaavia muita tekijöitä; ainakin positiivinen palaute! Opettajien tulisi saada myönteisiä kokemuksia sekä myönteistä palautetta, jotta he jaksaisivat ja voisivat hyvin. Toivoisin näkeväni esimerkiksi julkisessa keskustelussa enemmän positiivista puhetta kouluista huolipuheen sijaan. Vaikka kyläkoulun Ritva laittoikin jätkät kuriin karttakepillä, on Elina-opella muita vähintäänkin yhtä toimivia keinoja: empaattisuus, positiivinen palaute, yhdessä asetut tavoitteet, ryhmäytyminen sekä huumori. Opettajat eivät pohdin alanvaihtoa, koska oppilaat ovat hankalia. Opettajat pohtivat alanvaihtoa, koska rakenteet ovat taipumattomia, työ on paineista sekä (joskus) aikuiset ovat hankalia. Työn mielekkyys löytyy persoonallisista käytänteistä, opettajan autonomiasta, yhdessä tekemisestä sekä yhteiskunnan tuesta ja arvostuksesta; minun panokseni on arvokas, minun työtäni ja osaamistani arvostetaan. Minä olen tärkeä. Minä voin hyvin.

Lähteet:

Katariina Räsäsen luento 8.11.2023. Luentomuistiinpanot.

Katariina Räsänen: ”Minä junnaan paikallani”: Opettajan alanvaihdon harkinta ja sen yhteys koettuun työuupumukseen ja työyhteisösuhteeseen. Väitöskirja: 2023.