TOIMIJUUS, DIGITAALINEN TOIMIJUUS JA TIIMITYÖ OSANA OPETTAJAN TYÖTÄ
”Oota ope nii mä laitan vaa paidan päälle!”
”Otatko kädet pois peiton alta ja laitat ne vaikka siihen peiton päälle!”
Lähde: Pandemic vs resources for teachers – Imgflip
Luin Kathryn E. Linderin artikkelin “Fundamentals of Hybrid Teaching and Learning”. Artikkeli palautti mieleeni etä- ja hybridiopetuspäivien absurdit tilanteet, joissa tuijottelin ruudun takana säheltäviä ajoittain puolipukeisia teinejä. Runouden keinojen opettamisen sai aloittaa vasta, kun kaikki olivat somasti pukeutuneina ja ruudun ääressä.
Linderin artikkelin toimijat eivät ole teinejä, vaan yliopisto-opiskelijoita, joilla lienee yläpäässään motivaatiota ja alapäässään housut jalassa. Linder esittelee hybridiopetusmallin etuja: joustavuutta, yksilöllisyyttä, aikatauluttomuutta ja opiskelijakeskeisyyttä. Opettaja toimii lähinnä ulkopuolisena ohjaajana keksien monimuotoisia opetusmenetelmiä, tarjoten erilaisia keskustelualustoja ja yhteisöllisiä opetusmenetelmiä. Artikkelin tarjoaman näkemyksen mukaan: ”parhaat yliopisto-opettajat auttavat opiskelijoita oppimaan luokkahuoneen ulkopuolella.”
Etä- ja hybridiopetus haastoivat opettajien käsitystä sekä itsestään osaavina pedagogeina että digitaalisina toimijoina. Yllä olevassa meemissä toistuu sama, minkä Linder artikkelin lopussa myöntää: ”Hybridi vaatii kouluttamisesta” – eli hybridi vaatii resursseja. Linderin tutkimuksen mukaan hybridikurssin suunnittelu vaatii opettajalta 75 % enemmän aikaa kuin perinteisen luokkakontekstikurssin suunnittelu. Aineistossa oli tarkasteltu yhden opintopisteen kursseja.
Etäopetusjaksoja seuranneiden hybridijaksojen lisäksi minulla ei ole kokemusta hybridiopetuksesta. Allekirjoitan kyllä Linderin näkemyksen siitä, että hybridikurssien /-tuntien suunnittelu vaatii paljon aikaa. Näen hybridiopetuksen monipuolistavan koulutustarjontaa ja tarjoavan mahdollisuuden opiskeluun moninaisissa perhe- tai työtilanteissa. Hybridiopetus tarjoaa sekä oman kokemukseni että Linderin artikkelin mukaan mahdollisuuden myös erilaisille oppijoille, joille opiskelu perinteisessä luokkakontekstissa on syystä tai toisesta johtuen ollut hankalaa.
Ajattelen digitaalisen toimijuuden olevan kykyä ja halua käyttää digitaalisia laitteita, toimia vastuullisesti digitaalisissa ympäristöissä, kyvyn kriittiseen ajatteluun, ennakkoluulottoman suhtautumisen uusiin digitaalisiin ympäristöihin sekä tietosuojan merkityksen ymmärtämisen. Nämä linkittyvät mielestäni tulevaisuuden taitoihin ollen välttämätön osa nykyopettajan työtä.
Opettajan työn lisäksi digitaalinen toimijuus on osa yhteiskunnassa toimimista, jossa teknologia ja digitaaliset välineet ovat olennainen ja lähes huomaamaton osa meidän kaikkien arkielämää.
Olen kuluneella viikolla pohtinut lukiolaisteni kanssa kysymystä: ”Miten kieli on valtaa?” Vastauksissaan oppilaani päätyvät aina samaan lopputulokseen: ”Ihmisellä jolla on kielitaito on valta!” Samoin ajattelen digitaalisesta toimijuudesta: hyvin osaavilla yksilöillä on valtaa navigoida digitaalisen tiedon parissa aktiivisina toimijoina osallistuen esimerkiksi verkkoyhteisöihin ja sosiaalisen median palveluihin. Pelkästään validin tiedon haravointi tai eri virastoissa, pankeissa, vakuutusyhtiöissä ym. Arkielämään liittyvissä virastoissa asioiminen vaatii vahvaa digitaalista toimijuutta. Digitaalinen toimijuus on osa nykyajan yleissivistystä.
Ihmiset oppivat parhaiten vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Lapsi ei opi puhumaan, ellei hän voi käyttää kieltä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Samoin ajattelen opettajuudesta: opettajuuteni kehittyy vain vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa opin kärsivällisyyttä, oman opettajuuteni raameja, luovuutta, nopeaa reagointikykyä, ryhmänhallintaa sekä kasvatusotteen vahvistamista. Vuorovaikutuksessa muiden opettajien kanssa opin heijastamaan omaa opettajuuttani muiden tapoihin, opin itsesäätelyä sekä yhdessä ideoimista. Etenkin uusien digitaalisten työkalujen, kuten tekoälyn, käyttöönottovaiheessa jaettu digitaalinen toimijuus on parasta toimijuutta. Yhdessä pohditut asiat, jaetut kokeilut ja käytänteet auttavat meitä kaikkia. Olen iloinen, että omassa työyhteisössäni on yläkoulu-lukion opettajien välillä jakamisen kulttuuri.
Tiimityö ja yhteisopettajuus ovat koulussani tärkeitä työskentelymalleja. Omalta osaltani hauskimpia tunteja ovat olleet tunnit, joita olemme pitäneet yhdessä lukion matematiikan opettajamme kanssa. Aluksi tuntuisi, että äidinkielellä ja matematiikalla ei ole juurikaan yhteistä, mutta olemme onnistuneet pitämään hyvinkin luovia runotunteja, joissa luodaan uusia kielikuvia, sekä hyödynnetään matemaattisia malleja tai digitaalista teknologiaa runon luomisprosessissa. Toisinaan tuntien antia on ollut se, että kaksi opettajaa on auttanut oppilaita yksilöllisesti niissä haasteissa, joita heillä on näissä oppiaineissa ollut. Hauskinta ja hyödyllisintä on tehdä töitä yhteistoiminnallisesti koulumme moton mukaisesti: together – ensemble – yhdessä!
LÄHDE
Linder Kathryn A.: F.undamentals of Hybrid Teaching and Learning. 2017, Vol. 2017 (149), p. 11 – 18.
Virtual learning voyages 